Savasin päiväkirja
Täältä löydät Savasin päiväkirjamerkintöjä. Tuorein merkintä on aina ylimpänä.
Ostotarkastus (perustarkastus) ja perusrokotukset
02.09.2020
Ostotarkastus:
Aloitettiin mittaamalla lämpö, joka oli 37.4 ºC, eli täysin normaali. Seuraavaksi kuunneltiin sydäntä. Sydämessä ei sivuääniä, syke ok. Keuhkojen äänissä ei rohinaa tai vinkunaa, oikein terveen kuuloiset. Suolistoäänet ok. Silmät kirkkaat ja terveet. Sarveiskalvossa ei sameutta. Sukupuolielimet ok, suosittelen puhdistusta tasaisin väliajoin. Jalat tunnusteltiin läpi, ei mitään poikkeavaa. Kaviot normilämpöiset, eikä liiallista pulssia. Kaikki jalat taivuteltiin läpi ja tarkastettiin epäpuhtaalta liikkumiselta. Savas liikkui suoralla puhtaasti. Juoksutettiin vielä kentällä, jotta saatiin pidempi rasitus. Molempiin kierroksiin ok. Kivan näköinen liike. Tunnusteltiin lihakset ja vartalo yleisesti läpi. Ei löytynyt kireitä kohtia tai muuta poikkeavaa. Savas on oikein terve ja komea ruuna.
Hammastarkastus:
Ruunalle annettiin rauhoitetta. Alkuun huuhdeltiin suu läpikotaisin. Tunnusteltiin ruunan hampaat, suunpielet, limakalvot, kieli ja hammasloma. Kaikki tuntui normaalilta. Suu käytiin vielä kertaalleen läpi lampun ja peilin avulla. Kaikki näytti erittäin hyvältä. Ei löytynyt piikkejä tai niiden alkuja. Purenta siis oletettavasti hyvä. Viimeistään vuoden kuluttua uudelleen hammastarkastukseen.
Perusrokotukset:
Annettiin ruunalle jäykkäkouristus-, herpes-, influenssa- ja pääntautirokotukset kaulaan.
Seuraavan kerran hevonen tarvitsee rokottaa:
Jäykkäkouristusta vastaan: kahden vuoden kuluttua
Influenssarokote: kerran vuodessa
Herpesrokote: puolen vuoden välein
Hinta: 140 v€
Hoidot toteuttanut: Mirka
12.-13.06.2020
Olin bongannut viime viikolla ilmoituksen erään tallin järjestämästä uittopäivästä, kun olin etsinyt majoituspaikkaa Savasille, ja tietenkin päätin ilmoittaa meidät mukaan. Joten tässä sitä nyt taas oltiin. Olin herännyt normaaliin aikaan, joten olisin voinut ihan hyvin mennä aamunavettaan, mutta minun täytyi käyttää aamu hevosen lastaamiseen, varusteiden varmistukseen ja tietenkin ajoon. Talli ei olisi kuitenkaan ihan toisella puolella Suomea, joten se oli plussaa. Jenni ja Markus lupasivat hoitaa navetan minun ollessa toisaalla, joten minun ei tarvinnut stressata siitäkään.
Lastauksessa oli mennyt kymmenisen minuuttia, mutta lopulta Savas oli astellut ihan reippaasti trailerin kyytiin. Olin innoissani, mutta hieman jännittynyt. Uskoin kyllä hevosen käyttäytyvän hyvin, olihan ruuna sen verta hyvätapainen. Navetan jättäminen tuntui hieman oudolta, mutta jätin kaksi luotettavaa työntekijää huolehtimaan kaikesta. Tästä tulisi täydellinen viikonloppuvapaa!
Tallin pihaan kääntyessäni huomasin heti, miten mukavan oloinen paikka oli. Läheiselle pellolle oli viritetty tarhoja retkelle osallistuvia hevosia varten. Peruutin trailerin niin, ettei se olisi kenenkään tiellä, ja menin sitten purkamaan hevosen kyydistä. Ruuna katseli korvat höröllä ympärilleen ja päästi sitten ilmoille kimakan hirnahduksen. Tarhoissa olevat hevoset vastasivat sille. Talutin amerikkalaisen lähimpään tarhaan, jossa se saisi tutustua muihin hevosiin sillä välin, kun me omistajat käytiin tallinpitäjän kanssa läpi reittejä ja retken aikatauluja.
Salaattilounaan jälkeen alkoikin hevosten varustus. Otin autosta harjapakin ja kävin Savasin läpi muutamalla eri harjalla, varmistaen ettei sen karvaan jäisi mitään epäpuhtauksia hankaamaan satulan alle. Päätin tosiaan lähteä reissuun satulan kanssa, sillä vaikka Savas oli varmajalkainen maastoratsu, oli luvassa mahdollisia laukkapätkiä ja maastoesteitä. Kaviot herra antoi nostaa tänään ihmeen nätisti, siitä se saikin kehuja. Laitoinkin siinä samalla jännesuojat jo ruunan jalkoihin. Pyysin paria retkeläistä, jotka olivat jo valmiita, pitämään Savasia paikoilaan kun nostin satulan sen selkään. Varmistin että satulahuopa oli suorassa ja kirin satulan ensimmäiseen reikään. Ruuna oli selvästi hieman levoton ja olisi mielummin lähtenyt seurustelemaan muiden hevosten kanssa, mutta onneksi sitä pitelevä ratsastaja sai pidettyä hevosen huomion itsessään. Pujotin suitset ruunan päähän ja kiitin ruunaa pidellyttä retkeläistä.
Kentällä kokoonnuttaessa käytiin vielä ohjeet kertaalleen läpi ja muodostettiin jono. Kirin satulavyön ja nousin Savasin selkään. Kypärä minulla oli tietenkin päässä ja reppu mukana, jossa oli riimu ja riimunnaru, eväät sekä minulle että pari kuivaa leivänpalaa Savasille ja kyypakkaus kaiken varalta. Minulla oli aina tapana kantaa sitä mukana, mutta koskaan en sitä onnekseni ollut tarvinnut.
Päivä oli mitä sopivin hevosten uittoon. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta eikä pilviä tuntunut kummemmin olevan. Lempeä tuulikin saattoi meidät matkaan. Sysälän maastot olivat kyllä sitten kauniit! Savas kulki tavanomaiseen tapaansa pää matalalla kun kiertelimme erilaisia metsäpolkuja. Olin jo tottunut sen tapaan pitää päätään matalalla, enkä minä siihen sen kummemmin puuttunut. Ainakin tiesin ruunan olevan rento.
Saavuimme hieman suuremmalle pellolle, jossa oli mahdollista ottaa pieni leikkimielinen laukkakisa. Mikä ettei, tuumasin kun asettauduin muiden halukkaiden kanssa riviin. Puristin pohkeitani ja Savas sinkosi kuin käskystä laukkaan. Tuuli humisi korvissa ja hevosten kaviot tömisivät maata vasten. Miten ihana tunne! Ohjasin ruunan sitten hieman sivummalle, jossa taivutin sen suurehkoon volttiin ja laskin vauhdin takaisin käyntiin. Kehuin hevosta ja taputin sen kaulaa kun kulkueemme jatkoi matkaa sorakuopalle. Jonon kärjessä kulkeva tallin omistaja sanoi, että nyt olisi mahdollista hypätä muutama maastoeste. Noh, minä ja Savas taidettiin olla samalla aaltopituudella ja ohjasinkin hevosen sitten radalle. Hieman pohjetta ja hevonen lähti reippaaseen laukkaan. Se hyppäsi parin pienen tukin yli ja sitten ohjasin sen viimeiselle, hieman isommalle tukille. Esteistä jäi hyvä mieli ja Savaskin tuntui nauttivan siitä.
Pienen loppuverryttelyn jälkeen jatkoimme matkaa. Ohitimme pienen suon, jonka lempeä tuoksu täytti koko metsän ympärillämme. Suolta ei ollutkaan enää pitkä matka uittopaikalle, ja matka taittuikin reippaaseen vauhtiin ja mukavan jutustelun saattelemana.
Aurinko kimmelsi kauniisti järven pinnasta, häikästen silmiäni hiukan. Voi, kuinka kaunis Suomen kesä sitten osasikaan olla! Laskeuduin alas satulasta ja löysäsin satulavyön, nostaen painavan lännensatulan Savasin selästä ja laittaen sen läheisen puomin päälle odottelemaan. Keräsin ohjat käteeni ja ohjasin ruunan lähemmäs rantaviivaa. Se kummasteli järven rauhallista liikehdintää korvat kääntyillen, kokeili vettä varoen kaviollaan ja asteli sitten päättäväisenä hieman syvemmälle. Naurahtelin pienesti, kun Savas alkoi loiskia vettä etusillaan. Pidin kuitenkin huolen, ettei se innostuisi liikaa ja talloisi minua jalkoihinsa.
Kun olimme kahlailleet tarpeeksi, kävin vaihtamassa Savasille riimun päähän ja sidoin sen kiinni puomiin, ennen kuin liityin muiden retkeläisten seuraan nuotion ääreen. Nautimme eväitä ja jutustelimme niitä näitä. Täysi irtautuminen arjesta teki sitten hyvää, ja sääkin oli mitä mainioin!
Eväiden jälkeen laitettiin hevoset taas valmiiksi ja lähdettiin takaisin kohti tallia. Ilta-aurinko värjäsi koko metsän kauniin punaiseksi ja luonto alkoi hiljentyä yötä varten - noh, sen verta kuin luonto voi hiljaa olla. Matka tallille oli paljon rauhallisempi, ja tallille päästyämme valmistelin Savasin yöpuulle ja vein sen tarhaan. Liityin vielä muiden seuraan rantasaunaan pesuille ja rentoutumaan, ennen kuin oli aika siirtyä tallilla sijaitsevan aitan yläkertaan varattuun nukkumatilaan.
Aamulla nautin vielä tallin tarjoaman aamupalan, jotta jaksaisin ajaa takaisin kotiin. Lastasin Savasin traileriin, ja se suostuikin menemään melko vaivattomasti tällä kertaa. Kiitin tallin pitäjää sekä jokaista retkeläistä upeasta päivästä ja sitten minun olikin aika painua takaisin kotiin. Huomenna olisi jo palattava takaisin navetan arkeen.
- Tatjana
Savas saapuu Suomeen
01.06.2020
Olin jo monen vuoden ajan haaveillut omasta hevosesta, olinhan ollut hevostyttöjä koko ikäni ja harrastanut ratsastusta useamman vuoden nuoruudessani. Kuitenkaan elämäntilanteeni eikä sen puoleen kyllä taloudellinenkaan puoli koskaan antanut minulle mahdollisuutta hankkia sitä ikiomaa kauramoottoria. Ei ennen kuin ostin sen vanhan maatilatontin ja perustin Dancing Demonin.
Se oli vuoden 2019 loppupuolta, kun olin työmatkoilla Yhdysvalloissa. Siellä oli suuret karjanäyttelyt ja etsin lupaavia sonniehdokkaita oman tilani karjanjalostukseen. Tällä samaisella reissulla satuin tutustumaan erääseen quarterhevosten kasvattajaan, ja hetken jutusteltuani huomasin jo harkitsevani hevosen ostoa. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä. Minä tulin tänne ihan varta vasten lehmieni takia, jotta saisin uutta jalostusmateriaalia karjaani!
Viikon ajan minä pohdin ja punnitsin tilannettani, kunnes viimeisenä päivänä ennen Suomeen paluuta jostain kumman syystä suostuin alustavasti yhden hevosen ostoon. Kasvattaja oli jotenkin onnistunut suostutella minut siihen, lupasi hyvää karjahevosta ja minä ikuinen hevostyttö tietenkin halusin sellaisen.
Ja niin siinä sitten kävi, että kesällä 2020 Suomeen saapui komea quarter ruuna; Wild West Savage, tutummin Savas. Minä katsoin sinä aurinkoisena kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kun hevostraileri kaarsi navettani pihaan ja tuo komea amerikkalainen asteli ulos pää korkealla ja korvat höröllä. Olin ihastunut siihen heti kun näin sen kasvattajan lähettämistä kuvista.
Kun paperityöt oli hoidettu ja hevostraileri jatkanut matkaansa, päätin vain talutella ruunaa navetan pihalla ja antaa sen tutustua minuun. Laitumella hevosesta kiinnostuneista lehmistä ruuna ei kummemmin välittänyt, mutta kasvattaja oli luvannut ruunan omaavan erinomaisen karjavaiston. Ruuna saisi laiduntaa lehmien kanssa nyt alustavasti, mutta minun täytyisi piakkoin etsiä sille talli jonne sen majoittaisin.
- Tatjana