Naudan lyhyt oppimäärä

Tältä sivulta löydät kattavaa tietoa niin naudan käyttäytymisestä, kuin myös niiden käsittelystä. Jos jokin aihe kiinnostaa ja haluaisit siitä tietää lisää, niin laita vain rohkeasti viekkuun kyssäriä niin kirjoittelen tänne tarkemman esittelyn!


Lehmä-sanastoa

Nauta: eläinlajin yleisnimi

Lehmä: naaraspuolinen aikuinen nauta, puhekielessä käytettän myös eläimen yleisnimenä

Sonni: urospuolinen aikuinen nauta

Härkä: kuohittu sonni

Vasikka: lehmän poikanen

Hieho: naaraspuolinen nuori, poikimaton nauta

Ensikko: ensi kertaa poikinut hieho

Mulli/mullikka: urospuolinen nuori nauta

Poikiminen: lehmä synnyttää vasikan

Nupo: sarveton nauta


Naudan käsittely

Rutiinit ovat tärkeitä, kun työskennellään tuotantoeläinten parissa, sillä nauta pitää rutiineista.​ Siksi rutiineja on hyvä olla, sillä ne rauhoittavat eläimiä ja parantavat työturvallisuutta.​

Liiku navetassa työskennellessäsi rauhallisesti ja vältä äkkinäisiä liikkeitä äläkä melua tai heiluta käsiäsi. Tämä auttaa lehmiä luottamaan sinuun ja työskentely sujuu turvallisemmin.​
Lehmän tulisi antaa tutustua uusiin asioihin rauhassa ja itsenäiseen tahtiin, että se oppii luottamaan niihin, eikä ala pelätä.​
Tarpeen vaatiessa, kuten vaikka eläinlääkärin käsittelyn jälkeen, voi eläimen palkita pienellä makealla.​ Eläin, jota ruoka ei motivoi, on vaikeampi kouluttaa ja näiden yksilöiden kohdalla edetään tapauskohtaisesti.

Nauta on viisas eläin, ja se tunnistaa hoitajat joko työvaatteiden värin, hoitajan äänen tai työtapojen perusteella. Nautaa on myös helppo kouluttaa, kun asiat tehdään sille mielenkiintoisiksi ja mukaviksi. Positiivinen koulutus on paljon tehokkaampaa, kuin rangaistukset.


Tuotantoeläimiä siirrettäessä on hyvä tietää, että ne hakeutuvat aina muodostamaan lauman. Laumassa eläin tuntee olonsa turvalliseksi, joten sen yksin siirtämistä kannattaa vältellä. Voit ottaa sille mukaan kaverin, jolloin ne pysyvät rauhallisina.​

Kuja tai ränni sopii parhaiten eläinten siirtoon, koska tällöin ne kulkevat jonossa, joka muistuttaa niiden luontaista liikkumistapaa, kun ne tuntevat olonsa turvalliseksi.​

Eläimiä siirtäessäsi voit käyttää apunasi esimerkiksi lippua, keppiä tai melaa, jolla ohjaat eläimiä. ​Nautojen siirrossa paras apuväline on riimu, sillä se ei tuota eläimelle ylimääräistä stressiä tai kipua.​

Kun haluat siirtää naudan ajoneuvoon, se kannattaa erottaa ryhmästään pieneen tilaan noin puoli tuntia ennen lastausta. Voit rauhoittaa eläimiä ruuan avulla.​ Kun on aika siirtää nauta ajoneuvoon, sen pitää antaa ensin tarkkailla rauhassa uutta tilannetta ja paikkaa, ettei se säiky. Vieraaseen paikkaan voidaan laittaa naudalle tuttua kuiviketta, jolloin tilanne tuntuu tutummalta.​


Pakoetäisyys tarkoittaa tiettyä välimatkaa eläimen ja ihmisen välillä. Kun ylität eläimen pakoetäisyyden, se kääntyy sinusta poispäin ja siirtyy muualle. Et ole ylittänyt pakoetäisyyttä vielä, kun eläin katsoo sinua.​

Uusien eläinten kanssa kannattaa ottaa pikkuhiljaa selvää, mikä niiden pakoetäisyys on. Jos pakoetäisyys on suuri voit lyhentää sitä ajan mittaan rauhallisella työskentelyllä.​
Naudoilla, sioilla sekä lampailla on tasapainopiste, joka sijaitsee niiden etujalkojen lapaluun kohdalla. Esimerkiksi kun siirryt naudan etujalkojen lapaluun etupuolelle, se lähtee vastakkaiseen suuntaan. Eli nautaa siirtäessäsi kannattaa pysytellä tasapainopisteen takana, että eläin voi rauhassa liikkua eteenpäin.​

Naudalla on laaja näköaisti, mutta se ei näe taakseen kokonaan. Tämän vuoksi nautaa ei kannata lähestyä suoraan takaa, ettei se säikähdä. Eläintä siirtäessä kannattaa kävellä sen vierellä, jolloin se näkee sinut. Jos yrität siirtää eläintä takaapäin, se jää luultavasti vain katsomaan sinua.​

Kun siirrät eläintä, yritä välttää häiriöntekijöitä. Näitä voi olla muun muassa suuri valojen ja varjojen vaihtelu, maan materiaalin vaihtuminen tai vieraat hajut.​

Meteliä olisi hyvä välttää, sillä se turhauttaa eläimiä. Eläimelle huutamisen sijaan voit käyttää apunasi eleitä ja keppiä suunnan näyttämiseen.​

Karjasuojan ahtaat työtilat lisäävät tapaturmariskejä, jonka vuoksi työskennellessä on oltava valppaana. Alempiarvoinen lehmä ei epäröi tönäistä ihmistä pois tieltään väistäessään ylempiarvoista lehmää.​
Kun totuttaa laiduneläimen johonkin mieluisaan asiaan, esim. ämpärin kolisteluun, on se karkaamistilanteessa helpompi saada kiinni.​


Korvamerkkiä kiinnittäessä turvakenkien käyttö on tärkeää ja eläimen pää on hyvä olla kiinni sidottuna, sillä vasikka saattaa heilauttaa päätään rajusti kesken kiinnityksen. Tällöin korva saattaa repeytyä. Tämän vuoksi työssä kannattaisikin olla kaksi henkilöä.​

Vastasyntynyt eläin kannattaa merkitä mahdollisimman pian syntymän jälkeen.​
Jotta merkittävä eläin pysyisi rauhallisena, tulisi myös korvamerkin kiinnittäjän toimia rauhallisesti.​

Korvamerkkien laitto on EU:n lailla määrätty ja ne ovat siis pakolliset jokaiselle naudalle. Eläintä ei saa siirtää kasvattamoon, tilalta toiselle eikä edes teurasauto voi ottaa merkitsemätöntä eläintä kyytiin. Korvamerkit kiinnitetään korvalehden keskelle laskimoiden väliin, eikä merkintä tuota eläimelle tuskaa -  oikein tehtynä se onkin vain nopea nippaisu. Korva paranee nopeasti eivätkä merkit häiritse eläimen elämää millään lailla.


Sonnin kanssa työskentely

Hoitajan kuuluu näyttää sonnille olevansa tämän yläpuolella, mutta sonnia ei saa alistaa turhaan ja sitä täytyy kunnioittaa.​

Sonnin tulisi olla tarpeeksi kesy, jotta sitä voidaan käsitellä, mutta laumassa sen tulisi voida pitää puolensa.​
Sonnia siirrettäessä tulisi toimia rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Sonni saattaa hyökätä ihmisen päälle puolustautuakseen, jos se tulkitsee tilanteen uhkaavaksi.​
Jos sonni näyttää hyökkäämisen merkkejä, ei sille saa kääntää selkäänsä, vaan on puolustauduttava.​
Jos nauta puskee leikillään, estä sitä, sillä vaatteisiin tarttunut heikomman yksilön haju voi ajaa ylempiarvoiset yksilöt hyökkäämään hoitajan kimppuun.​

CC BY-NC 2.0

Meillä ei täällä Demon tilalla tällä hetkellä ole aikuisia sonneja. Sonnivasikat kuitenkin luonnollisesti totutetaan ihmisiin ja käsittelyyn, joten niillä on hyvät eväät elämään niiden jatkaessa matkaa kasvattamoon. Katsotaan jos joskus tulevaisuudessa joku herra jäisi meille kuitenkin kotiin.


Lehmän vuosikierto

Lypsylehmä poikii keskimäärin kerran vuodessa vuodenajasta riippumatta ja tiineys kestää yhdeksän kuukautta. Tiineysajan alussa lehmä tuottaa edelleen maitoa, eli se on edellisen tuotoskauden loppupuolella, ja vasikka kasvaa sen kohdussa. Poikimisen lähestyessä maidontuotanto vähenee ja lopulta ehtyy kokonaan, jolloin lehmän sanotaan olevan ummessa. Ummessa oleva lehmä on lomaileva lehmä, jonka utareet ja utarekudokset saavat levätä ja uusiutua.

Noin kuukausi ennen poikimista alkaa niin kutsuttu tunnutuskausi. Tällöin lehmää valmistellaan poikimiseen ja seuraavaan herutuskauteen lisäämällä ruokintaa. Lehmä ei kuitenkaan saisi olla poikimisen aikaan liian lihava, sillä ylipaino altistaa terveysongelmille, kuten poikimahalvaukselle. Poikimahalvaus on tyypillisesti noin kolme vuotiaiden nautojen tauti. Se on aineenvaihdunnallinen häiriö, jossa veren kalsiumpitoisuus laskee niin alas, että lihasten toiminta lamaantuu ja lehmä halvaantuu. Tätä voidaan ennaltaehkäistä antamalla lehmälle lisäkalsiumia poikimisen aikana. Hoitamaton poikimahalvaus johtaa eläimen kuolemaan noin vuorokauden kuluessa.

Poikimisen jälkeen alkaa lehmän maidontuotanto. Poikimista seuraavien muutamien päivien aikana lehmä lypsää ternimaitoa, jossa on runsaasti suoja-aineita vastasyntyneelle vasikalle, jolla ei syntyessään juurikaan ole vastustuskykyä tauteja vastaan. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia siitä, että vastasyntynyt vasikka saa mahdollisimman paljon ternimaitoa mahdollisimman pian.

Poikimista seuraavien kahden kuukauden aikana lehmän maidontuotanto lisääntyy. Tätä aikaa kutsutaan herumiseksi. Noin kolmen kuukauden kuluttua poikimisesta lehmä tiinehtyy eli se alkaa odottamaan seuraavaa vasikkaansa. Ennen seuraavaa poikimista maidontuotanto jälleen vähenee ja lopulta loppuu kokonaan. Näin lehmän vuosikierto alkaa taas alusta.


Ohjeita lypsämiseen

Kun lehmä tulee lypsyasemalle, sille täytyy ilmoittaa aikeistasi ennen kuin voit aloittaa työskentelyn. Lehmän kyljen rapsuttaminen on hyvä tapa kertoa sille, että sen täytyy pysyä paikoillaan, ja jotta se tietää että sen utareeseen aiotaan koskea.

Ensimmäisenä utare täytyy puhdistaa. Tätä varten käytetään pientä kankaanpalaa/rättiä, jota kutsutaan lypsyliinaksi. Sillä pyyhitään suurimmat liat utareesta ja puhdistetaan jokainen vedin perusteellisesti. Etenkin vetimen pää on erityisen tärkeä.

Tämän jälkeen otetaan niin sanotut "alkusuihkeet" tippamukiin, eli jokaisesta vetimestä otetaan muutamalla vedolla näyte maitoa. Tällä varmistetaan maidon laatu. Jos maito on kokkareista, veristä tai muuten normaalista poikkeavaa, täytyy lehmältä ottaa solunäyte. Tällöin jokaisesta vetimestä otetaan reilu määrä maitoa "lettupannun" näyteastioihin. Liika maito kaadetaan pois niin, että jokaisessa astiassa on saman verran maitoa. Sitten jokaiseen astiaan lisätään solutestiainetta yhtä paljon kuin maitoa on ja lettupannua pyöritetään tasaisesti, jotta maito ja solutestiaine sekoittuvat.

  • Jos solutesti ei saostu, se tarkoittaa, että maidossa on hyvin vähän soluja. Maidon voi tällöin lypsää tankkiin.
  • Jos solutesti saostuu hiukan, mutta pyörii kuitenkin vielä lettupannulla, se tarkoittaa, että maidossa on kohtuullisesti soluja. Maidon voi lypsää tankkiin, mutta tilannetta tulisi tarkkailla.
  • Jos solutesti saostuu selvästi ja pyörii vaivoin lettupannulla, silloin maidossa on paljon soluja tai mahdollisesti lievä utaretulehdus. Maidon voi lypsää tankkiin, jos lehmän yleiskunto on hyvä ja muu karja on tervettä (tankkimaidon kokonaissolut eivät ylity), mutta meillä tällainen lehmä lypsetään erikseen. Harkitse maitonäytteen lähettämistä ja tihennettyä lypsyä. Varmista, että neljännes tyhjenee kunnolla.
  • Jos solutesti saostuu kiinteäksi limaksi, mutta valuu kuitenkin pannulta pois kun pannun kääntää ylösalaisin, on lehmällä utaretulehdus ja todella paljon soluja. Neljännes täytyy tässä tapauksessa lypsää erikseen. Lähetä maitonäyte ja kutsu eläinlääkäri, jos lehmä on vaisu tai kuumeinen.
  • Jos solutesti saostuu kiinteäksi eikä lähde pannusta kuin pesemällä tai ravistamalla, lehmällä on utaretulehdus. Lehmä on lypsettävä tällöin erikseen. Lähetä maitonäyte ja harkitse vakavasti eläinlääkärin kutsumista.

Solutestiä tehdessä on tärkeää tietää, mikä lettupannun näyteastia vastaa lehmän utareen mitäkin neljännestä, jotta osataan hoitaa oikeaa kohtaa!

Jos maito puolestaan on normaalia, voidaan lypsy suorittaa normaalisti. Alkusuihkeiden jälkeen lypsimet kiinnitetään lehmän vetimiin ja siirrytään seuraavan lehmän pariin. Kun kone on lypsänyt, se irtoaa automaattisesti, jonka jälkeen lypsäjä suihkuttaa desinfioivaa ja hoitavaa vedinkastetta lehmän vetimiin. Tämän jälkeen lehmä päästetään takaisin eläintiloihin ja se pääsee saman tien vaikka syömään ja makaamaan parteen. Lypsimet pestään joka lypsykerran jälkeen.

Maatalouslomittajalla on omat työvarusteensa. Lomittajan varustuksiin kuuluu ainakin puhdas haalari, turvakärjelliset kumisaappaat, hiukset peittävä päähine, hanskat ja tarvittaessa kuulosuojaimet.​

Työhygienia on erittäin tärkeää työssä, ettei työntekijä vahingossakaan pääse kuljettamaan sairauksia tai viruksia eläimiin tai ihmisiin, joka voi olla hyvinkin kohtalokasta tilan tulevaisuudelle. Kengät ja kädet pestään aina seuraavaan työtehtävään siirryttäessä ja työvälineet- ja tilat, varsinkin maitohuoneessa ja lypsettäessä, on aina pidettävä puhtaina.​

Aina pitää perehtyä työvälineisiin ja työskentelytapoihin virheiden välttämiseksi ja jos on vähänkään epävarma jostakin, niin siitä täytyy kysyä. 


Tämä on virtuaalinen maatila! This is a SIM-game farm!
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita