Myy

Luonne

Myy tuli meille noin parivuotiaana hiehona erään navetan konkurssin jäliltä. Se oli arka ja luiseva ja melko pieni jopa ayrshireksi. Eläinlääkärin kanssa sitä pari kuukautta seurailtiin, että se alkaisi saamaan hieman lihaa luitten päälle, mutta siinä samalla tuli myös huomattua miten pahatapainen tyttö se oli. Tosi epäluuloinen ihmistä kohtaan ja eläinlääkärin kanssa todella vaikea hoidettava.
Myy on kuitenkin terve ja korkeatuottoinen lehmä, joten se on saanut pysyä karjassa, sillä se ei ole tähän asti aiheuttanut vaaratilanteita - kunhan sen kanssa vain osaa olla tarkkana. Sonnivalinnoissa kiinnitän erityistä huomiota tervepäisyyteen, tasoittamaan Myyn omaa luonnetta.

Pieni ja pippurinen Myy on kieltämättä tilan pahatapaisin otus. Se pomottelee muita lehmiä, etenkin ensikoita, eikä kunnioita ihmistä ilman apuvälineitä. Se ei kuitenkaan ole aggressiivinen, vain arka ja välinpitämätön. Myytä harvemmin näkee toisten seurassa, sillä se viihtyy paremmin omissa oloissaan. Impi on ainut lehmä, jolle Myy ei ole koskaan alkanut isotella. Muita se on kokeillut ainakin kerran.

Lypsäessä Myy vaatii ehdottomasti potkuraudan, mieluiten amerikkalaismallisen. Eläinlääkärikäyntien, siemennysten ja muidenkin hoitotoimenpiteiden aikana Myyn pään sitominen parteen on suositeltavaa, sillä Myyllä on kova piikkikammo eikä se hyväksy vieraita ihmisiä lähelleen. Poikima/sairaskarsinaan ei saa mennä missään nimessä ilman, että eläin on parressa kiinni! Lisäksi tilan emännän on hyvä olla paikalla valvomassa tilannetta.